Viime päivinä Aarre on alkanut kiinnostumaan leluista :) Tämän totesin ensimmäisen kerran eilen, kun Aarre aloitti tavallisen kitinänsä juuri minun ollessa pukemassa ja keksinkin laittaa hänet pinnasänkyyn ja mobilen pyörimään. Kitinä ja huuto loppui kuin seinään ja Aarre tuijotti mobilea tyytyväisenä. Myöhemmin Aarre makoili vielä leikkimatolla ja jutteli siinä roikkuville eläimille ja kukille. Ihana kuunnella.
Aarre on jo pari viikkoa ripustautunut aika kovasti minuun. Huutaa herkästi muiden sylissä, mutta rauhoittuu heti kun otan syliin. Ja minähän otan, koska huutamisen kuunteleminen tuntuu pahalta. Haluan lohduttaa. Pidän sylissä niin paljon kuin tarvitaan ja vaikka vähän ylimääräistäkin. Aika kuluu niin nopeasti ja haluan olla mukana joka hetkessä. Enkä koe olevani yhtään väsynyt vaan olo on edelleen todella onnellinen, en nyt kaipaa mitään muuta. Tässä on kaikki mitä tarvitsen. Ja joinakin öinä Aarre on nukkunut jo 6 tunnin putkia, joten univelkaakaan ei ole.
Maissia tosiaan maisteltiin parina päivänä, mutta nyt on kiinteiden syöminen taas jäänyt. "Unohtunut". Toimin mielestäni oikein, mutta samalla tunnen vähän syyllisyyttä... Koska en noudata suosituksia.
 |
| Nyrkkikin maistuu paremman puutteessa |
 |
| Minä nauran! |
 |
| Samikset |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti